"Auttakaa, en selviä tästä hengissä!" Tekisi mieleni huutaa jokaiselle, joka minua kuuntelee. Paha olo on niin valtava ja itsetuhoisuuteni on uusissa mittakaavoissa. Koitin hirttää itseni jo toistamiseen (en kerro mihin..) ja ulkokävelyllä oli vähällä, ettenkö olisi hypännyt auton alle. Mainitsin hoitajalle, että lähes meinasin yrittää hypätä auton alle ja niin me vaihdoimme sitten kävelyllä puolia; minä reunaan ja hoitaja tien puolelle. Mielessäni kuhisee tapoja vahingoittaa tai tappaa itseni, enkä tiedä, kuinka kauan selviän hengissä... Olen kuitenkin nyt sairaalassa, eli siis turvassa. Päiväni sujuvat jotenkuten 3-5 rauhoittavan lääketabletin avulla. Hoitajan kanssa sovimme, etten ainakaan lähiaikoina mene yksin ulkoilemaan.
Eilen oli lääkäri. Siellä puhuttiin monenlaista. Tapaamisessa oli läsnä minun lisäkseni lääkäri, ylilääkäri, omahoitajani ja sairaanhoitajaharjoittelija. Todettiin, että minulla on nyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön vakava masennusjakso meneillään ja paljon ahdistusta. Lisäksi minulla on raudanpuuteanemia. Tv-4-hormonitasokin on matala, eli siis kilpirauhasen toimintaa kuvaava hormoni. Yleensä sen mataluus tarkoittaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta kuulemma raudanpuuteanemia ja vakava masennus saattavat laskea kyseisen hormonin pitoisuutta veressä. Eli siis minulle aloitettiin rautalääkitys. Sen lisäksi mielialaa tasaavaa lamotrigiini-lääkettä nostetaan lähiaikoina korkeammalle annostukselle. Sen nosto tulee tehdä hitaasti, ettei tule haitallisia reaktioita, kuten ihottumaa.
Eilen hoitaja mainitsi, että sähköhoito voisi auttaa tilanteessani nopeammin kuin lääkkeet. Hän kysyi tänään lääkäriltä, mitä hän olisi mieltä, jos minulle aloitettaisiin sähköhoito. Hoitavan lääkärini pitää kuulemma kuitenkin kysyä ylilääkäriltä, mitä tämä on mieltä. Sen jälkeen päätös vasta voidaan tehdä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti