lauantai 25. lokakuuta 2014

OCD-diagnoosi

Sain viimeinkin varsinaisen diagnoosin! Lääkärin mukaan se on ilmiselvä juttu. Yritän sisäistää sitä, vaikka kuitenkin olen tiennyt jo kauan, että minulla on ocd. 

Pakkoajatukset ovat olleet viimeaikoina aivan hirveitä! Torstai-illan vietin itkien sängyn päiväpeiton päällä ja psykiatri suositteli minulle aika nopeasti jotain OCD-vertaistukiryhmää, kun purskahdin itkuun vastaanottokäynnillä samaisen päivän aamuna. Sanoin, että en jaksa ehkä enää kauhean kauan, kun tämä kertoili minulle hoidon saamismahdollisuuksista ja ajan kestosta ennen terapian(?) aloitusta. Kaikki tuntui silloin niin raskaalta. Olin koko edellisen viikon taistellut mieltäni vastaan ja tulevat päivät näyttivät samalta kidutukselta. Onneksi mielentilani on nyt jo vähän parempi! Nyt pystyn taas katkaisemaan pakkoajatusvyöryn, vaikka se vaatiikin paljon energiaa.. Joku osuvasanainen ocd-ihminen kirjoitti blogissaan toteamuksen :"Omaa päätään ei voi juosta pakoon."
Oi, kumpa voisikin!

abc vs ocd ( :D )

"ABC, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen......"

Stop! Eipäs se ihan noin yksinkertaisesti menekään!

OCD, kissa veivaa edestakaisin kahden tikapuun puolan väliä laskien maanisesti kosketuskertojen lukumääriä, tikapuita pitkin ahdistukseen ja mielen helvettiin...