Syön lääkettä kipeään mieleen. 10 mg olantsapiinia sujahtaa joka ilta kurkustani alas. Se tekee minussa näkymättömiä muutoksia, ottaa kontrollin pois minulta itseltäni, menetän sen yhä uudelleen. Pikkuisen valkoisenkellertävän napin suuri voima on ilmeinen.
En valita, en. Sillä yritän parantua (lopullisesti).
torstai 24. syyskuuta 2015
tiistai 22. syyskuuta 2015
Soutamista ja huopaamista
Soutamista ja huopaamista? Se lausahdus merkitsee nyt paljon. Soudan ja huopaan sairauteni kanssa:
1) Tilani alkaa parantua 2) Ilostun ja ajattelen olevani "normaali", terve, joka pärjää missä vain 3) Alennan lääkeannostani/jätän lääkkeet kokonaan ottamatta 4) Vointini huononee ja oireet palaavat takaisin 5) Nostan ehkä lääkeannostani 6) Tilani alkaa parantua... jne.
En halua jatkaa tällä tyylillä. Se pettää kaikki aina lopulta, eniten petän itseni. Sillä tämä sairaus koskee MINUA, ei ketään muuta. Kukaan muu ei ole sairas minun sijastani. Se on minun tehtäväni parantaa itse itseni hyvin ja tehokkaasti!
Toivoa on vielä. Nyt olen kohdassa 4) ja 5).
1) Tilani alkaa parantua 2) Ilostun ja ajattelen olevani "normaali", terve, joka pärjää missä vain 3) Alennan lääkeannostani/jätän lääkkeet kokonaan ottamatta 4) Vointini huononee ja oireet palaavat takaisin 5) Nostan ehkä lääkeannostani 6) Tilani alkaa parantua... jne.
En halua jatkaa tällä tyylillä. Se pettää kaikki aina lopulta, eniten petän itseni. Sillä tämä sairaus koskee MINUA, ei ketään muuta. Kukaan muu ei ole sairas minun sijastani. Se on minun tehtäväni parantaa itse itseni hyvin ja tehokkaasti!
Toivoa on vielä. Nyt olen kohdassa 4) ja 5).
tiistai 1. syyskuuta 2015
Kuin muisto vain?
Minulle kuuluu hyvää, oikeastaan tosi hyvää. Vähän väsyttää, olen ollut terveen ahkera koko päivän, jaksanut opiskella muiden mukana fysiikkaa ja biologiaa. Olen nyt kansanopistossa, lääketieteeseen suuntaavalla opintolinjalla. Hyppäsin tähän "uuteen maailmaan" mukaan yhtäkkiä, vielä viime viikolla vietin päiväni päiväsairaalassa, hassua.
Minusta ei voisi kukaan arvata päälle päin, että olen ollut niinkin vakavasti sairas kuin psykoosissa. Kun uudet kaverini utelevat, mitä tein kesällä, en voi töksäyttää heille päin naamaa viettäneeni kymmentä päivää sairaalassa psykoosin valloissa. Kädessäni on pystysuora, noin 0,5 cm paksu ja 2 cm pitkä arpi. Ainoastaan se minusta (ja sairastetusta sairaudestani) näkyy päälle päin. Siitäkin voisi kirjoittaa pitkän pätkän tekstiä sairauteni tarinaan. Nyt kuitenkin tyydyn vain mainitsemaan, että arpi syntyi iltana, jolloin istuin psykoottisena omassa huoneessani ja olin onnistunut saamaan käsiini vihannessilppurin terän.
Jälkikäteen ajattelen, että olenpa kokenut helvetillisen ja rankan viime talven, kevään ja kesän. Olen iloinen, että se on ohi nyt. Toivottavasti.
Eilen tajusin, että nyt olen onnellinen.
Minusta ei voisi kukaan arvata päälle päin, että olen ollut niinkin vakavasti sairas kuin psykoosissa. Kun uudet kaverini utelevat, mitä tein kesällä, en voi töksäyttää heille päin naamaa viettäneeni kymmentä päivää sairaalassa psykoosin valloissa. Kädessäni on pystysuora, noin 0,5 cm paksu ja 2 cm pitkä arpi. Ainoastaan se minusta (ja sairastetusta sairaudestani) näkyy päälle päin. Siitäkin voisi kirjoittaa pitkän pätkän tekstiä sairauteni tarinaan. Nyt kuitenkin tyydyn vain mainitsemaan, että arpi syntyi iltana, jolloin istuin psykoottisena omassa huoneessani ja olin onnistunut saamaan käsiini vihannessilppurin terän.
Jälkikäteen ajattelen, että olenpa kokenut helvetillisen ja rankan viime talven, kevään ja kesän. Olen iloinen, että se on ohi nyt. Toivottavasti.
Eilen tajusin, että nyt olen onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)