taas energinen

Nyt tuntuu siltä, että psykoosin jälkeinen masennus alkaa olla vähitellen selätetty!! Nyt oloni tuntuu tosi hyvältä, olen energinen ja jaksan taas tehdä asioita :) ! Tunnistan jo vanhaa kunnon Oonaa monin tavoin käytöksessäni. Oikeastihan olen siis aika puhelias, innostun asioista helposti ja nautin aika pienistä jutuista, kuten sateen tuoksusta ulkona tai suklaalevyn mutustamisesta. Ihanaa, että tuo alkaa näkyä taas päälle päin!

Kelluva

Elämä kannattelee. Ystävä piirsi ongenkohon kellumaan aallon harjanteelle ja sanoi, että siinä hän on. Minäkin tunnistin itseni siitä. Saatan vajota veden pinnan alle, mutta aina kuitenkin pompsahdan takaisin ylös. Tietäisittepä kuitenkin, kuinka raskaalta se tuntuu, olla kelluva.

Asioita, jotka tänään minua kannattelivat:

nauru ystävän kanssa päiväsairaalassa

kahvin juonti päiväsairaalassa

piirtäminen

kaupassa käynti äidin kanssa

jäätelön ostaminen

halloum-juuston syöminen

blogipostauksien kirjoittaminen

piirustusten nimeäminen

matikan laskujen laskeminen

koirien lenkittäminen

lämmin sää ulkona

Asioita, joiden vuoksi kannattaa elää

perhe: äiti, isä, veljet, koirat

ystävät

unelma lääkiksestä; haaveammattinani on lääkäri

kansanopiston alkaminen nyt elokuussa (lääkiksen pääsykokeisiin valmennusta!)

musiikki

piirtäminen

kirjoittaminen

kaikkien mielenkiintoisten juttujen lukeminen netistä ja kirjoista

blogin pitäminen

ihanat blogikommentit

toisten blogien seuraileminen

suklaan ja karkkien syöminen

ympäristö; rakastan syksyn tuoksua!

pyöräily paikasta toiseen

kampaajakäynti huomenna

valokuvailu

sähköpostin kirjoittaminen rakkaalle ystävälle

nukkuminen

vuosien täyttäminen

hetket, jolloin saa tehtyä jonkun iloiseksi

♥

Tärkeintä

Tärkeintä on säilyttää minussa itsessäni rauha ja totuus. Varmuus siitä, että kaikki muuttuu paremmaksi.
Oikeastaan jo nyt asiat ovat tarpeeksi hyvin.

Psykoottiset ajatukset eivät saa johtaa minua harhaan. Totuus on, että en ole syyllinen mihinkään, en ole paha ihminen. Minun ei tarvitse olla itsellenikään paha, rakastan minua ja haluan sille pohjimmiltani hyvää <3. Itsetuhoajatukset hätistän kauas pois, minun ei tarvitse rangaista itseäni (psykoottisin perustein...).

Rakkaudella itselleni <3, minä.

ps. Tämä ei ole kerskailevaa itserakkautta, päinvastoin. Yritän paikata sitä valtavaa rakkauden puutteen luomaa aukkoa, mihin olin luisunut psykoottisten ajatusteni uhrina. Tarvitsen nyt itserakkautta valtavan paljon <3.

Kaikki mitä minulla on

Se on pimeä ja tiivis tyhjiö, joka vie minulta voimat vähitellen. Silti, minulla ei ole muuta. Se on loppujen lopuksi kaikki mitä minulla on. On niin turvallista nojata sitä vasten, antaa kaikki valta sille. Ja pian en ole itse enää mitään. Se tekee minuun reikiä ja vuotaa minusta läpi. Kunnes hukun.

F23.3
F42.2

Rajalla, vaipumassa psykoosiin (kirjoitettu n. pari viikkoa sitten)

Minä, yhdeksäntoistavuotias tyttö. Hymyilen, kävelen ystävää vastaan ja elän hetken häntä varten. Käyn kaupassa, ostan pussillisen irtokarkkisuklaata. Kotona silitän koiraa ja höpöttelen äidin kanssa asiat maan ja taivaan väliltä.

Minä, yhdeksäntoistavuotias tyttö. Ajatuksissani joku on tavattoman julma. "Viillä itseäsi, revi isot haavat käsiisi, ota yliannostus lääkkeitä, et ansaitse mitään hyvää, ansaitset kuolla, olet paha.."

Olen rajalla, välitilassa.
Ja silti tiedän, että minun pitää selviytyä, olla vahva. En saa edes miettiä kuolemaa.