Hirttäytymisyritys, joka jäi onneksi kesken. ÄLÄ LUE, jos ahdistut helposti tai triggeroidut yms!!

On ilta. Olen kotilomalla sairaalasta. Minulla on ollut paha olo koko helvetillisen päivän. Kävin illansuussa kaupassa. Suunnitelmani ostaa kaupasta jotain terävää, millä viiltää valtimot tai laskimot auki, ei onnistunut sillä äiti halusi tulla mukaani kauppaan. Miksi halusin viiltää? En tiedä. Tiedän vain sen, että minulla on hyvin paha olo ja se on jatkunut omalla mittapuullani jo todella kauan. Liian kauan. En jaksa enää.


Otan vaaleanpunaisen huivin naulakostani. Googlaan hirttosilmukan teko-ohjeet. Hirttosilmukan teko huiviin onnistuu kolmannella yrityksellä. Laitan silmukan kaulaani ja kiipeän sängylleni seisomaan. Solmin huivin toisen pään kiinni lamppuuni. Sitten nojaan kaiken painoni kaulani varaan, en uskalla kuitenkaan hypätä sängyltä alas, ja tunnen kuinka silmukka kiristyy kaulani ympärillä kireäksi. Vielä on kuitenkin mahdollisuus perääntyä.


Sitten pelästyn. Pelästyn omaa käytöstäni ja sitä, kuinka lähellä kuolemaa mahdollisesti kävin. Olin vähällä tappaa itseni. Ei tällaisilla asioilla sovi leikkiä, pitää olla tosissaan. Menen keittiöön ja kerron äidille, mitä olin tekemässä. Äiti puuskahtaa "Voi jumalauta!!" ja tulee huoneeseeni. Hän irrottaa hirttoköyden pois katosta ja ilmoittaa vievänsä minut takaisin mielisairaalaan.


Tänne tulin siis takaisin eilen illalla. Olisin halunnut puhua jonkun hoitajan kanssa tästä, mutta kukaan ei tullut juttelemaan, vaikka he tiesivätkin tapahtuneesta. Nyt minulla on entistäkin enemmän paha olo, sillä tunnen kaiken muun pahan olon lisäksi kauhistuneisuutta, pelkoa ja syyllisyyttä hirttäytymisyrityksestäni.


Mutta minä lupaan selvitä.