Sähköhoidosta

Siitä on melkein viikko, kun sain ensimmäisen kerran sähköä, viime maanantaina. Olen saanut sitä yhteensä nyt 3 kertaa. Sähköä annetaan toimenpidepoliklinikalla, se on toisessa rakennuksessa kuin osasto 6, jossa majailen nyt. Sähköön tulee kutsu puhelimitse yleensä n. klo 10-11 aikaan. Sitten minä kävelen hoitajan kanssa sinne ja istumme odotusaulaan odottamaan.

Hoitaja tulee hakemaan minut odotusaluasta. Menemme huoneeseen, jossa on sänky sekä kasa kehon toimintoja mittaavia laitteita. Anestesialääkäri tervehtii minua ja laittaa kiristysmansetin käteeni. Hän etsii sopivan suonen, johon pistää kanyylin. Se nipistää hiukan. Hoitajat kiinnittävät elektrodit rintakehälleni ja päähäni seuratakseen sydän-ja aivosähkökäyriä. Joku laittaa happimaskia kasvoilleni ja käskee hengittelemään syvään. Sitten anestesialääkäri ottaa ruiskun ja laittaa nukutusaineen tulemaan kanyylistä. Hän käskee laskea hitaasti kolmeen. Nukutusaine kirveltää hiukan ja siitä tulee leijuva olo. Sitten tietoisuuteni sammuu.

Samalla kun tietoisuuteni on autuaasti sammunut, lääkäri antaa minulle kunnon sähköiskut. Kouristan symmetrisesti ja puren hampaani yhteen. Minulle on onneksi asetettu suuhuni myös eräänlainen purusuoja, että en vahingossa pure esimerkiksi kieleeni.

Noin vartin kuluttua toimenpiteestä alan heräillä. Hoitajat tarjoavat minulle jotain syötävää väliin jääneen aamupalan tilalle. On jugurttia ja karjalanpiirakkaa, sekä kahvia. Lihakset tuntuvat hiukan kipeiltä, mutta muuten vointini on lähes normaali. Ehkä hiukan väsyttää, mutta ei mitään muuta erityistä mainittavaa.