Sähköhoito on auttanut!

Ihan todella; itsetuhoisuuteni, masentuneisuuteni ja psykoottiset ajatukseni ovat kadonneet! Minusta kuulemma huomaa valtavan muutoksen aikaisempaan :). Olen iloisempi ja parempituulisempi verrattuna entiseen. Jaksan nyt jopa ajatella tulevaisuutta. Olen hakenut yo-pohjaiseen lähihoitajakouluun ja mietin myös, että hakisin opiskelemaan kuvataidekasvatusta, sillä rakastan piirtämistä :). Lähihoitajakoulu taas sopisi minulle siksi, että saisin toipua sairaudestani rauhassa opiskellen tutulla paikkakunnalla, minun ei tarvitsisi lukea pääsykokeisiin/muuttaa omilleni enkä menettäisi paikkaani ensikertalaiskiintiössä kun myöhemmin aion hakea lääketieteelliseen :).

Pääsen kotiin sairaalasta torstaina 31.3. hoitoneuvottelun jälkeen :) ja aloitan samalla taas hoitojakson päiväsairaalassa. On kivaa päästä sinne tuttuun ympäristöön, jossa on myös tutut hoitajat :D ja tutut rutiinit/päivärytmi.

Skitsoaffektiivinen häiriö

Sain uuden diagnoosin, jännää. Mielestäni diagnoosi on minulle melkoisen osuva; mielialavaihtelujaksojen lisäksi minulla on ollut psykoottisia oireita, kuten esimerkiksi luulin syyllistyneeni murhan yritykseen ja luulin myös, että persoonallisuus voi vaihtua katsekontaktissa :D ... Näin murhan yrityksestä merkkejä kaikkialla, kuten lehtien otsikoissa ja keskusteluissa eri ihmisten kanssa. Ajattelin myös, että jokin "ylempi voima" yrittää kostaa minulle "murhan yrityksen" ja olin harhaluuloni vallassa ihan poissa tolaltani... Luulin esimerkiksi, että se "voima" yrittää saada lentokoneen tippumaan alas tai saada minut jäämään auton alle tai saada minut tukehtumaan ruokaani. En uskaltanut kertoa (harha)luuloistani kenellekään, sillä luulin, että minut pistetään oitis vankilaan "murhan yrityksestä". Olin siis psyykkisesti melkoisen kovilla hirmuisen kauan aikaa.

Sinnittelin sairauden vallassa koko lukioajan. Hoitavat tahot ja muut ihmiset luulivat minulla olevan pelkän pakko-oireisen häiriön, koska en kertonut psykoottisista oireistani/mielialanvaihtelujaksoistani kenellekään. Siihen pakko-oireiseen häiriöön kokeiltiin sitten kun olin päässyt ylioppilaaksi, paroksetiini-lääkitystä. Paroksetiini kuuluu SSRI-lääkkeiden ryhmään, jota ei saisi missään nimessä kokeilla kaksisuuntaista/skitsoaffektiivista häiriötä sairastaville. Se laukaisi minulla vähintäänkin hypomanian sekä akatisian, ja jouduin sairaalaan. Sairaalassa minulle aloitettiin onneksi myös hypomaniaan tehoava antipsykoottinen lääkehoito ja psykoosioireenikin alkoivat talttua samalla.

Keväällä tajusin psykoosioireideni epärealistisuuden ja epäjärkevyyden keskusteltuani yhden samanlaisia kokemuksia kokeneen ihmisen kanssa päiväsairaalassa, jonne minut oli pistetty sairaalareissuni jälkeen. Parantumiseni alkoi sairaalareissusta ja jatkui päiväsairaalassa. Nyt olen kylläkin taas sairaalassa skitsoaffektiivisen häiriön masennusjakson takia..Minulla oli (epärealistisia) syyllisyydentunteita, jotka kyllä nyt jo hahmotan epärealistisiksi. Sähköhoito on auttanut siihen sekä häivyttänyt masennuksen pois :) ! Aloitekykyni on parantunut huomattavasti ja itsetuhoisuutenikin on kadonnut :D ! Huimaa!

Kuuluu parempaa

Sähköhoito on alkanut tepsiä! Olen kuulemma silminnähden virkeämpi, enkä yritä tappaa itseäni jok' ikinen hetki. Minua ei enää ahdistakaan koko ajan! Jaksan käydä joka päivä suihkussa ja laittaa hiukseni pinnillä kiinni otsani sivulle. Eilen sain lomaa sairaalasta ja jaksoin kierrellä äitini kanssa kaupungilla monta tuntia sekä käydä pitkällä lenkillä koirien kanssa. Loma todellakin virkisti ja minua vähän harmitti palata sen jälkeen takaisin sairaalaan..

Kuulemma jos kaikki ulkoilut menevät hyvin ja täällä sisälläkään en yritä esim. hirttää itseäni kaapin oveen, voin saada pian vapaakävelyt :D!!!Ja niiden jälkeen sairaalasta yölomaa! En aio pilata mahdollisuuksiani saada molempia, en todellakaan! Aion käyttäytyä takuulla "kiltisti". Lupaan sen.

Nyt uusimpana uutena asiana täällä sairaalassa on alettu selvittelemään dissosiatiivisia oireitani. Joskus tuntuu, että en ole läsnä omassa kehossani eli ikään kuin leijun sen yläpuolella, vajoan ylös-tai alaspäin tai joku kehon osani ei tunnu omaltani. Minua on koulukiusattu pahasti aikoinaan, eli dissosiatiiviset oireeni saattaisivat selittyä sillä. Ne usein nimittäin saavat alkunsa jostain traumaattisesta kokemuksesta..

Kuulumisia

Olen saanut sähköhoitoa nyt 8 kertaa ja olen sairaalassa yhäkin. Vielä vähän aikaa sitten olin melkoisen sekaisin. Yritin itsemurhaa milloin yrittämällä ryntäillä autojen alle sairaalan pihalla (kun olin hoitajan kanssa kävelyllä..) tai yrittämällä hirttäytyä kaikkeen mahdolliseen, joka suinkaan tuli pieneen mieleeni.. Nyt vointini on kuitenkin jo parantunut ja olen myös kyllästynyt olemaan täällä sairaalassa. Lääkäri sanoi, että myöntää minulle lomaa, jos en yritä joka välissä tappaa itseäni. Ja jos yritän ryntäillä autojen alle ulkona, menetän myös seuraavan päivän ulkoiluluvat. Olen nyt siis yrittänyt oikein kovasti käyttäytyä "hyvin" ulkoilureissuilla,

Yllä olevassa kuvassa on käteni sähköhoitopäivinä. Valkoisen haavateipin tilalla on ollut kanyyli, minkä kautta laitetaan nukutusaine sekä lihaksia relaksoiva aine.