Minulla oli tänään lääkäritapaaminen, jossa oli läsnä minä, lääkäri, psykologi, hoitaja ja pari lääketieteen kandia. Puhuttiin vähän kaikenlaista. Päällimmäiseksi nousi kysymys itsetuhoisuudestani; pystyisinkö kulkemaan ulkona ilman että yrittäisin hypätä auton alle tai hirttää itseni sopivaan kohtaan? Tultiin siihen tulokseen, että en pääse ulos yksin ja jos huomenna kaikki mahdollinen sujuu hyvin, niin pääsen silloin ulos hoitajan kanssa. Lomat ovat vielä kaukainen haave...
Mainitsin myös oudoista tuntemuksistani, jotka ovat ikään kuin sellaisia, että tunnen lähteväni leijailemaan pois ruumiistani joko kohoten ylöspäin tai vajoten alaspäin. Lisäksi joskus joku ruumiinosani ei tunnu omaltani. Lääkärin ja psykologin mukaan nuo ovat oireita dissosiaatiosta. Dissosiatiiviset oireet syntyvät usein jonkun trauman seurauksena. Minä olen ollut pahasti koulukiusattu 11-15-vuotiaana. Se voi ehkä selittää siis dissosiatiiviset oireet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti