"Yhteistyökyvyttömänä"

Toissa iltana en suostunut ottamaan lääkkeitäni. Hoitajat yrittivät suostutella, mutta en taipunut. Söin iltapalan ja menin hetkeksi internetiin, ennen kuin palautin läppärini kansliaan ja suuntasin nukkumaan..
No sitten eilen: en saanut mennä ulos edes hoitajan kanssa, koska en ollut yhteistyökykyinen ja noudattanut sopimuksia edellisenä iltana.....HUOH.

No en tästä "viisastunut", vaan yritin eilen iltana piilottaa yhden lääketableteistani ja jättää syömättä. Tiedän; olen tyhmä, mutta kuitenkin.... Hoitaja, joka jakoi lääkkeitä, huomasi temppuni ja käski minua näyttämään käteni paljastaen lääkepiiloni. Söin sitten senkin lääkkeen mukisematta sen enempää, kerran kun olin jäänyt kiinni..

Sitten lääkäri oli määrännyt myöskin, että minun tulee palauttaa tietokoneeni osaston kansliaan joka ilta iltapalaan mennessä. Eilen en palauttanut tietokonettani aikarajaan mennessä, vaan vitkuttelin lähemmäs iltakymmentä tietokoneen ääressä istuen....

No hoitajatpa olivat kirjoittaneet molemmat ylläolevat "tempaukseni" ylös potilastietoihini, enkä tänäänkään päässyt ulos edes hoitajan kanssa, koska en kuulemma ollut ollut eilenkään yhteistyökykyinen..iso HUOH...

Eli olen istunut pian en-edes-muista-kuinka-monta-päivää sisällä.... :( Tällaista elämä täällä sairaalassa on..

Kohta hukun

Tuntuu pahalta. En jaksa. Olen saanut jo yhden rauhoittavan lääketabletin, ehkä se auttaa vähäsen.

Tänään kuitenkin vahdoin osastoa lääkärin määräyksestä johtuen. Toivon, että täällä uudella osastolla saisin kivan omahoitajan. Se jää nähtäväksi, siitä ei ole tietoa vielä. EDIT: sain tietää omahoitajani. Tiedän hänet jo entuudestaan ja hän vaikuttaa mukavalta :).

Kohta näen lääkäriä.

Kohta hukun kyyneliini, joita en osaa itkeä.

Lista

1. Minulla aloitettiin uusi lääke, (Cisordinol), entisten (Leponex) lisäksi.

2. Sain luvan istuksia takapihan keinussa yhdessä kahden hoitajan kanssa, joista toisen tulee olla mies. Se on minun ainoa mahdollisuuteni ulkoilla tässä hetkessä.. En ole ollut ulkona tällä hetkellä viikkoon, kun tuo säädös ei ole ollut voimassa muutakuin tästä päivästä alkaen..

3. Olen koko ajan hoitajien kyttäämisen alaisena... Edes vessaankaan en saa mennä valvomatta. HUOH.

4. Lääkkeeni jauhetaan ja liuotetaan veteen. Hoitajat valvovat vieressä, kun otan lääkecoctailini..

5. Joudun nukkumaan eristyshuoneessa patjalla yöni, koska siellä on kamera, jonka avulla minua valvotaan. Hoitajat ovat toisaalta kivoja, kun antavat minun nukkua pidempään kuin muut potilaat :D.

6. Lomia en saa nyt ollenkaan. :( 

Haava

Olen haava,

olen kyynel vierimässä poskella.

Anna minun elää, 

vaikka en sitä ansaitsisikaan.

Sain masennustestistä 30 pistettä, mikä tarkoittaa vakavaa masennusta. Kuuluu kuulemma osaksi skitsoaffektiiviseen häiriööni :( .

Suljettu, suljetumpi, suljetuin osasto

Eilen menetin lomani, tänään menetin 1 hoitajan kanssa ulkoilu-oikeuden. Meinasin menettää ulkoiluoikeuteni viikonlopuksi kokonaan, mutta pelastin tilanteen pääsemällä kompromissiin lääkärin kanssa niin, että saan ulkoilla 2 hoitajan kanssa.

Jos ei vielä kaikille ole tullut selväksi; olen siis pakkohoidossa.

Huoneeni ratsattiin tänään, minulta vietiin sukkahousut, legginsit, kaulakorut, kännykän laturi ja muovipussit, (tietokoneen laturi oli viety jo aikaisemmin...). En ilahtunut toimenpiteestä.

Kuulemma sairaalassaolon tärkein päämäärä on pitää minut itseni hengissä.
Sairauteni/psykoottisten ajatusten päämäärä on tappaa minut itseni.
En tiedä, kumpi noudattaa totuutta.

Jos hoitajat olisivat suostuneet kanssani pihalle tänä iltana, olisin juossut auton alle.

Tänään hoitajat/lääkäri epäilivät, että olenko jättänyt lääkkeeni syömättä samalla kun vinguin/valitin lääkkeen otosta ja pahasta olosta. Kuulemma sairauteni on iskenyt oikein kunnolla päälleni taas uudestaan ja olen itselleni hengenvaarallinen. He luulevat, että olen oksentanut tai sylkenyt ne pois. Siksi he päättivät, että lääkkeeni murskataan tai jauhetaan, ja että otan ne valvotusti joka ikisen murun. Voin kuitenkin vakuuttaa, että en ole jättänyt lääkkeitäni syömättä, vaikka tekisi kyllä mieli.

Vointi

Parantuu---ei parannu---parantuu---ei parannu jne....

Vointini vaihtelee.

Nyt tunnen olevani paha ja että ansaitsen kuolla. Yritin juonia hoitajan kanssani kävelemään moottoritien reunaan, jotta olisin voinut juosta auton alle helposti, itselleni kostoksi.
Mutta hoitaja varmaan arvasi aikeeni, eikä siksi suostunut kävelemään sinne suuntaan, minne ehdotin..

Kuulemma minulla on psykoottisia ajatuksia. Kerroin tänään lääkärin tapaamisessa, että tapan itseni heti kun pääsen lopullisesti pois sairaalasta. Silloin ei tarvitse enää pelätä lomien peruuntumista itsetuhoisen käytöksen seurauksena, sillä en enää ole sairaalassa :). Hehe.

No arvatkaa mitä kävi? Lääkäri perui viikonloppulomani :( (siksi kun olin hiton rehellinen ajatuksistani....... HUOH)

Ajatukset päässäni yrittävät saada minut tappamaan itseni. Periaatteessa itse en haluaisi kuolla, mutta ajatukset käskevät.

Minun on ollut viime päivinä aika väsähtänyt ja huono olo... Mutta ehkä tämäkin tästä.

Mietteitä

Minusta tuntuu hyvältä. Istun maassa, olen tyyni ja rauhallinen. Elämä on hyvää.


Kaikkea muuta:

(Harha)luulot ahdistavat. Olen paha, paha, paha. Ansaitsisin kuolla. Kuulemma minulla on ylimitoitetut syyllisyydentunteet. Itse en kuitenkaan hahmota sitä, mikä on muiden näkökulmasta totuus.

Pääsen sairaalasta lomalle huomenna. Muuten olisin juossut jo auton alle ulkona kävelyreissujen aikana, mutta halusin pitää lomani. En tahdo menettää lomailu/ulkoiluoikeuksiani. Tahdon huomenna isovanhempieni luokse.

Sitten kun olen palannut isovanhempieni luota, minulla on koko seuraava viikko aikaa tehdä pahaa itselleni. Ansaitsen sen.

Harha, jonka tajusin vasta nyt harhaksi

Ruokavalioni on mennyt viimeisen parin vuoden sisällä entistä rajoittuneempaan suuntaan: ennen pystyin syömään lähes mitä vain, mutta nyt en enää. Nykyään "kiellettyjen" ruoka-aineiden listalla ovat omena, tomaatti, banaani, kaikki muut (mielestäni oudot) vihannekset ja hedelmät, oudot mausteet, hedelmä- ja salmiakkikarkit, jotkut keinotekoisesti jollain aineella makeutetut jutut,  pähkinät, cocacola, muut limsat jne..

Syy, miksi en kyseisiä aineksia pysty syömään, on rehellisesti sanottuna se, että pelkään jonkun ylemmän voiman kostavan minulle saaden aikaan vaarallisen allergisen reaktion. Että tukehtuisin siihen, jos vaikka kurkkuni turpoaa yms. Tajusin vasta nyt, että ei helvetti, tämä on harhaa. Ei ole olemassa ketään juuri minulle pahaa tahtovaa ylempää voimaa, ei todellakaan. Mutta silti minua pelottaa rikkoa harhaisen maailmani tapoja, en uskalla esim. maistaa mitään noista ruoka-aineista. Ehkä täytyy vain haastaa itseni nyt pienin askelin eteenpäin.

Hyvä, että tajusin tämän vihdoin.

Sairaus ja tulevaisuus?

Tänään on vappu. Opiskelijoiden juhla. Koko Facebookin etusivun täyttävät kuvat iloisista opiskelijoista tai ylioppilaista lakit päässään. Teekkarit kastetaan. Opiskelijat avaavat alkoholipullot ja puhaltavat serpentiinit ylleen.

Minä kökötän sairaalassa vailla lomalle pääsy-mahdollisuutta. Istun sängylläni omassa huoneessa ja selailen nettiä. Olen ylioppilas, en muuta. Voisin olla opiskelijoiden joukossa juhlimassa, mutta toisaalta en voi. Sairaus ja lääkärin määräys kieltävät sen. Miksi juuri minä en pääse juhliijoiden mukaan? Epäreilua, mutta sille ei voi nyt mitään.

Missä haluaisin sitten olla opiskelijana? Mieleeni tulevia vaihtoehtoja on monia. Pitkäaikainen haaveammattini on lääkäri. Ensin minun pitäisi kuitenkin saada itseni niin terveeksi, että saisin luettua kunnolla pääsykokeisiin. En halua antaa sairauteni estää sitä, en todellakaan. Lääkäri on haaveammattini numero 1. Toisaalta olen myös kiinnostunut bioteknologiasta. Mutta bioteknologit eivät saa töitä niin helposti kuin haluaisin. Voisin myös opiskella biologiaa aineena, mutta myöskään biologi/biologian opettajatkaan eivät saa töitä helposti.  Osaan myös piirtää ja maalata hyvin. Kävin kuvataidelukion ja valmistuin parhailla mahdollisilla kuvataiteen arvosanoilla. Joten voisin myös harkita kuvataiteen opiskelua. Se olisi kivaa. Hainkin tämän kevään yhteishaussa kuvataideopettajan koulutukseen. Saa nähdä pääsenkö läpi monessa eri karsinnan vaiheissa :D . Katsotaan!