Rehellisesti sanottuna; hermoni palavat kohta poikki pelkästä jännityksestä. Jännitys siitä, että pääsenkö sähköhoitoon vai en. Sydämeni teki oikein "mukavat" temput aamuisessa EKG:ssä; leposykkeeni oli huikeat 130 ja verenpaineenikin huiteli korkeissa lukemissa! Jippii, no ei todellakaan. Toivottavasti se ei estäisi sähköhoitoon pääsyä... On kai olemassa jotain sykettä ja verenpainetta alentavia lääkkeitä, ainakin niin luulisin. Toisaalta voi olla niin, että kaikki johtui vaan siitä, että jännitin tutkimuksia. Nimittäin eihän se kenestäkään ole mukavaa maata tutkimusalustalla ylävartalo paljaana ja jotain ihmeellisiä johtimia iholla, tai puristava verenpainemittari käsivarressa..
En jaksaisi enää odottaa päätöstä sähköhoidosta. Toisaalta löysin ehkä pienen vihjeen siitä, että ehkä sähköhoito voisi toteutua. Nimittäin en saa enää Ketipinor-nimistä lääkettä aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tämä kaikki kuulemma ECT ---eli sähköhoitoa ajatellen.
Mitä tapahtuisi, jos en pääsisikään sähköhoitoon? Ainakin menettäisin kaiken toivoni paranemiseen. Mielialaa tasaava lääkkeeni alkaa vaikuttaa tosi hitaasti, ja en tiedä jaksanko odottaa sen vaikutusta hengissä. Saatan tehdä itsemurhan aika pian.. Minulla todettiin nimittäin kaksisuuntaisen mielialahäiriön vakava masennusjakso...
Sähköhoidon olisi siis syytä alkaa mahdollisimman pikaisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti