Alkavan syksyn kuulumisia

Hei,

minulle kuuluu ihan hyvää. Pakkoajatukset ainoastaan ovat ne, jotka eniten rasittavat tällä hetkellä. Käyn kivassa päivätoiminnassa ja sähköhoitoa minulla on yhäkin kerran viikossa. Se on auttanut. Mitäs tässä, en keksi muuta kirjoitettavaa :D ... Kivaa tiedossa, päiväni koostuvat aika lailla samalla kaavalla: aamuherätys ennen klo 8, lääkkeet, matka bussipysäkille, päivätoimintaan, päivätoiminnassa olemista, matka kotiin, päivän aika loppuun, lääkkeet ja nukkumaan :).

Kivoin terveisin,
Ona Emilia

Heinäkuun kuulumisia :)

Pitkästä aikaa, mitä minulle kuuluukaan. Asun yhä tuetun asumisen yksikössä, käyn sähköhoidossa kerran viikossa ja käyn 3 kertaa viikossa sellaisessa tuetun työn yksikössä työskentelemässä :). Se on kivaa. Lomilla, eli mm viikonloppuisin vierailen sitten äidin tai isän luona. Äidin luona itse henkilöiden lisäksi on 2 koiraa, joiden parissa arki sujuu mainiosti :D

Mielialani on vaihteleva. Joskus olen tosi iloinen ja joskus taas ihan maassa. Välillä tuntuu tosi epätodelliselta ja toisinaan en jaksa tehdä juuri mitään.. Mutta nyt on kaikkea kivaa tiedossa, niin aikaa ei jää masennukselle! :)

Sellaisia kuulumisia :D

Kommentoikaa ihmeessä, luen mielelläni niitä teidän kommenttejanne! :D

Kuulumisia

Mitä minulle nyt kuuluu? :)

Vappu vietettiin rauhallisissa merkeissä, asuinpaikassani ja isän luona.
Käyn nyt päivätoimintapaikassani 2 kertaa viikossa, mutta pian tulee lisää kertoja, kolmesti viikossa. Kivaa :)

Tein masennustestin ja minulla on sen perusteella keskivaikea masennus. Ei kiva :( Olen huomannut, että kaikki päivätoiminnot vaativat ihan kauheasti voimia ja tunnen jatkuvasti (epärealistisen voimakasta ja aiheetonta) syyllisyyttä. Mutta kyllä minä selviän. On vain aika rankkaa.

Sähkö kuitenkin auttaa. Käyn saamassa sähköä kerran viikossa. Se on aina vähän jännittävää, se nukutus ja kaikki...

Että sellaista :D

Toivo

Voin jo paremmin. Sähköhoito on auttanut :) ! Voin katsoa tulevaisuuteen hyvillä mielin, ainakin toivon niin. Olenkin jo sanonut, mutta kouluun hakeminen olisi seuraava etappi, sanoivat muut koulutusvaihtoehdoistani joihin haluan hakea,  mitä tahansa.

Arkeni koostuu päivätoiminnassa käymisestä, harrastuksista ja ihmisten näkemisestä + sähköhoito on kerran viikossa. :)

Tällaista minulle kuuluu nyt :D

Mulle sanottiin, että olen kohta liian vanha hakemaan mihinkään kouluun

Niin.. Mutta minkäs minä sille voin, että esimerkiksi vietin sairaalassa "tuhlaten aikaa" lähemmäs vuoden pakkohoidossa. Ei se ole minun syyni. Täytän pian 23, kun muut opiskelevat jo täyttä päätä amkissa tai yliopistossa. Minä taas asun tukiasunnossa ja käyn päivät mt-kuntoutujien päivätoiminnassa. Mutta minä viihdyn näin. Ja sitten kuitenkin haluan opiskelemaan, sanoivat muut mitä tahansa. Tänä keväänä haen kouluihin ja mietin vielä, että minne :D ..

Tämmöistä pohdintaa tällä kertaa :)

Miten menee? :)

Minulla menee paremmin kuin aikaisemmin :) . Olen käynyt nyt sähköhoidoissa, aluksi kolmesti viikossa ja nyt enää kerran viikossa. Se on aina vähän jännittävää, mutta ne hoidot ovat auttaneet minua hurjasti! Enää en ole itsetuhoinen tai masentunut.

Suosittelen sähköhoitoa kaikille "ongelmaisille" :D . Siinä kiinnitetään sinuun piuhat kiinni, laitetaan kanyyli käteen ja nukutusaine tulemaan. Nukut samalla kun sinulle annetaan sähköä. Sitten jo heräätkin. Olo on sen jälkeen vähän väsynyt, mutta se on pikku haitta.

Nyt olen siinä kunnossa, että minulle etsitään jotain päivätoimintapaikkaa. Olen käynyt nyt tutustumassa pariin paikkaan ja ne vaikuttivat ihan kivoilta :)

Aion hakea keväällä myös kouluun. Minulla on pari paikkaa mielessä, joihin olisi kiva päästä. Mutta sen näkee sitten :)

Itken aina iltaisin. Nyt on vaikeaa. Olla psyykkisesti sairas.

Itkevä mytty,

sängyllä,

kyyneleet silmissä muodostavat vesiputouksen,

valuvat,

ja minä katson maailmaa niiden läpi.

Ei ole toivoa,

ei ole.

Tekisin mitä tahansa.

Sairastuin 2.tyypin diabetekseen ja pääsin sairaalaan

Diabetes (2-tyyppi).

Kuinka kavala tauti se on.

Jatkuva jano.

Väsymys, uupumus.

Tekisi mieli vain nukkua.

Verensokerit sekaisin.

Ps. Pääsin tänään sairaalaan :) tsekataan tää psyykelääkehoito (ja tarkkaillaan verensokereita) ja ehkä taas aloitetaan sähköhoito.

Cheek: "

Joka keinussa jumalten keinuu.

Väliä taivaan ja helvetin heiluu.

Hän kokee huiput ja kuilut,

kun keinuu.

Kun keinuu.

"

 

 

Tämä kappale (ja erityisesti sen kertosäe ^) on hyvin kuvaava sairauttani.

Muita kuulumisia:

Lääkitystäni muutetaan (JIPPII) ja sitä varten tarvitaan osastojakso. Odottelen siis kutsua sairaalasta, kun lääkäri teki sinne lähetteen minusta. Menen sinne tälläkertaa enemmän kuin mielelläni, vaikka yleensä vihaan sitä paikkaa täysin sydämin :-D...

Lääkkeistä (Leponex)

Lääkkeet. Lääkkeet. Lääkkeet. Kaiken pahan alku ja juuri?

Pätkä epikriisistä sähköhoitojen jälkeen:

"Potilaasta välittyy melko lääkitty kuva, syljeneritys on lisääntynyt, ryhti on huonoja ja katseen kyllä kiinnittää ja katsekontaktin ottaa pyydettäessä, mutta helposti painautuu etukumaraan asentoon ja liikkuminen on hidasta. Lääkehoidon arvio?"

Niin. Minusta tuntuu, että syön liikaa lääkkeitä, varsinkin jos ne saavat minut tuollaiseksi, kuin epikriisissä lukee. Ohjaajat täällä tukiasunnossa ovat myöskin huomanneet ohjaajan sanalla:"jähmeyteni" ja kuulemma keskustelleetkin siitä keskenään..

Tunteeni ovat myöskin latistuneet ja olen koko ajan väsynyt. Nukun yöllä ja päivälläkin ihan kauheasti. Aloitekykyni on kadonnut.

Syljen eritykseni on lisääntynyt.

Vatsani ei toimi kunnolla.

Verikokeissa täytyy käydä vähintään kerran kuukaudessa.

Että semmoista. Toivotaan, että lääkäri ensi viikolla ottaisi minut todesta ja vähentäisi lääkeannostustani/lopettaisi kyseisen lääkkeen kokonaan. Pidetään toivoa yllä!

Sairaudestani

Olen sairas, piirrän sairaudestani, kirjoitan sairaudestani, elän sairaus ylläni.

Sairasteluni alkoi, kun olin 11-12 vuotias. Sairastuin (luultavasti koulukiusaamisen seurauksena) paniikkihäiriöön. Se meni ohi pikkuhiljaa lukioikään mennessä.

Paniikkihäiriön lisäksi olin sairastunut n.11 vuotiaana pakko-oireiseen häiriöön. Esimerkiksi koskettelin tavaroita tietyn lukumäärän mukaisesti ja en voinut kiertää asioita, koska kuvittelemani perässäni laahaava naru olisi voinut mennä solmuun. Laskin kaikkea kolmeen tai viiteen. Myöhästelin jopa oireitteni vuoksi koulusta. Olin aika sekaisin, mutta kukaan ei tajunnut sitä, en minä itsekään.

Lukio-iässä mukaan tulivat ensi kertaa kaksisuuntaisen (tai oikeastaan skitsoaffektiivisen) häiriön oireet. Piirsin hypomania-jaksoillani päivät ja yöt putkeen, nukuin öissä maksimissaan 5 tuntia ja tunsin olevani elämäni kunnossa.  Mukaan tulivat myös masennusjaksot (joista en muista juurikaan). Sain myös ensimmäistä kertaa pakko-oireiseen häiriöön apua, kun uskalsin laittaa viestiä lukiopsykologille ja pyytää apua. Hän teki minusta lähetteen nuorisopsykiatrian polille. Kuten skitsoaffektiiviseen häiriöön kuuluu, pakkoajatukseni eivät olleet tavallisia, vaan ne olivat sävyttäytyneet psykoottisesti. En uskalla tässä kertoa, että millä tavalla.

Pakko-oireiseen häiriöön aloitettiin lääkitys sen jälkeen, kun olin valmistunut ylioppilaaksi. Se oli virhe, iso virhe. Paroksetiini sai minut maniaan ja jouduin elämäni ensimmäistä kertaa sairaalaan. Olin siellä n. kuukauden. Sen jälkeen minut pistettiin päiväsairaalaan. Psykoottiset ajatukset eivät kuitenkaan jättäneet minua rauhaan, vaan aloin itsetuhoiseksi niiden seurauksena. Jouduin uudelleen sairaalaan, missä olin melkein vuoden. Se oli rankkaa aikaa.

Nyt olen saanut sähköhoitoa ja tuntuu, että se on auttanut paljon :) ! Olen päässyt sairaalasta pois, ja muuttanut erääseen tuetun asumisen paikkaan. Nyt kaikki on ihan hyvin (ja toivottavasti näin pysyykin) !

Kuulumisia

Olen käynyt nyt sähköhoidoissa muutaman viikon ajan. Se aina vähän jännittää, makaaminen sairaalasängyllä ja sen hetken odottaminen, kun taju lopulta katoaa uniaineen virratessa suoneen.

Syyllisyysajatukset ovat kaikkoamassa. Enää en tunne kokoaikaista syyllisyyttä. Olen tulossa siis terveeksi! :) On ihanaa olla vapaa syyllisyydestä.

Minä olen aloittanut nyt sellaisessa paikassa kuin Klubi. Teen siellä keittiöhommia. Sen lisäksi olen ilmoittautunut kuoroon ja grafiikka-työpajaan. Minulla on siis kivaa tekemistä syksyn ajaksi :)

Toivotaan, että kaikki sujuisi jatkossakin parhain päin! :D

Kuulumisia

Hei, täällä taas :)

Olen nyt saanut sähköhoitoa muutaman viikon ajan. Tuntuu siltä,kuin se olisi auttanut. Kun sähköhoitoa varten nukutetaan, se tuntuu aina jännittävältä. Muuten kaikki on mennyt tosi hyvin :). Olen kylläkin aina hyvin väsynyt sen sähköhoidon jälkeen. Tänäänkin nukuin 5 tuntia sähköhoitokerran jälkeen :P .

Sähköhoito sarjakuvana

Jee, pääsin sairaalasta kotiin lopullisesti :) !!!

Joudun enää piipahtamaan sairaalalla 3 kertaa viikossa, kun sähköhoito alkaa jossain vaiheessa. Olen siihen jonossa.

Jos tulee jotain kysyttävää erityisesti sähköhoitoon liittyen, vastaan siihen kokemuksella (olen saanut sitä jo aikaisemminkin vuosi sitten) :D

Tavoitteita

-Parantua niin, että en enää tarvitsisi sairaalahoitoa tuskin koskaan.

-Saada opiskelupaikka.

-Tehdä kaikkea kivaa läheisten ja ystävien kanssa.

-Laihtua.

-Muuttaa joskus ihan kunnolla omilleni.

Vointi kohenee :)

Jee, saan viikonlopuksi lomaa sairaalasta. Kuka arvaa, kuinka iloinen olen???? :D

kirjoittelua

Istun sairaalasängylläni omassa potilashuoneessa tietokoneen ääressä ja kirjoitan. Oloni on uupunut, onhan ilta ja olen saanut väsyttävät iltalääkkeeni. Niiden lisäksi olen aivan väsynyt pakkoajatuksiini, jotka eivät jätä minua rauhaan hetkeksikään.

Tulen saamaan taas sähköhoitoa, mutta en tiedä tarkalleen milloin, sillä sinne jonot ovat pitkät. Ehkä tulevalla viikolla sekin selviää.

Toivottavasti saan myös lomani takaisin. Ne olivat nyt viikon pannassa itsetuhoiluni vuoksi. Mutta ei siitä sen enempää.

Viime viikonlopun alussa teimme hoitajan kanssa aktivitoimis- listan minulle. En saa kuulemma vain  nukkua päivät pitkät. Pakenen kuulemma ajatuksiani uneen (tottahan se on..) ja minun tulisi kuulemma puuhailemalla saada ajatukseni kääntymään muualle. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäisen touhukkaan päivän jälkeen olin ärtyisä ja aivan puhki, mutta ehkä vain totun tähän. Viikonloppuna vähän lintsasin sopimuksestamme ja nukuin aamupäivät pitkään. Mutta se sallittakoon.

Voinnin päivitys

Olen tällä hetkellä psykiatrisessa sairaalahoidossa, joka alkoi 5.5. En voi hyvin :(

Mitä kuuluu

Pitkästä aikaa taas päivittelen kuulumisiani :).

Muuten kuuluu hyvää, mutta pakkoajatukset ovat syytteleviä ja kaikinpuolin inhottavia. Olen kuitenkin voiton puolella, sairaalassa olen viimeksi ollut helmikuun alussa :).

Olen viettänyt normaalia arkea. Sen lisäksi olen innostunut korttien piirtämisestä. Se on mukavaa.