Istun sairaalasängylläni omassa potilashuoneessa tietokoneen ääressä ja kirjoitan. Oloni on uupunut, onhan ilta ja olen saanut väsyttävät iltalääkkeeni. Niiden lisäksi olen aivan väsynyt pakkoajatuksiini, jotka eivät jätä minua rauhaan hetkeksikään.
Tulen saamaan taas sähköhoitoa, mutta en tiedä tarkalleen milloin, sillä sinne jonot ovat pitkät. Ehkä tulevalla viikolla sekin selviää.
Toivottavasti saan myös lomani takaisin. Ne olivat nyt viikon pannassa itsetuhoiluni vuoksi. Mutta ei siitä sen enempää.
Viime viikonlopun alussa teimme hoitajan kanssa aktivitoimis- listan minulle. En saa kuulemma vain nukkua päivät pitkät. Pakenen kuulemma ajatuksiani uneen (tottahan se on..) ja minun tulisi kuulemma puuhailemalla saada ajatukseni kääntymään muualle. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäisen touhukkaan päivän jälkeen olin ärtyisä ja aivan puhki, mutta ehkä vain totun tähän. Viikonloppuna vähän lintsasin sopimuksestamme ja nukuin aamupäivät pitkään. Mutta se sallittakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti