sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Itken aina iltaisin. Nyt on vaikeaa. Olla psyykkisesti sairas.

Itkevä mytty,

sängyllä,

kyyneleet silmissä muodostavat vesiputouksen,

valuvat,

ja minä katson maailmaa niiden läpi.

Ei ole toivoa,

ei ole.

Tekisin mitä tahansa.

4 kommenttia:

  1. Oon tosi pahoillani että sulla menee huonosti. Luulen että tiedän kuinka pahalta susta tuntuu. Oon tuntenut saman epätoivon miljoona kertaa. Ja silti joka kerta jotenkin päässyt siitä yli. Niinkuin sinäkin oot aiemmin päässyt ja tuut pääsemään nytkin. Lupaan sulle että toivoa on! Älä luovuta.

    VastaaPoista
  2. <3 Kiitos tsempeistä! Nyt menee jo vähän paremmin :) En luovuta!

    VastaaPoista
  3. Miten voit? Olen lukenut blogiasi jo lähes kaksi vuotta ja käynyt täällä blogissasi nyt monta kertaa ja miettinyt, mitä sinulle nyt kuuluu. Olisi todella kiva kuulla taas sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin paremmin kuin syksyllä :) Kirjoitin juuri uuden blogitekstin, jossa lukee kuulumisiani :D

      Poista