Toissa iltana en suostunut ottamaan lääkkeitäni. Hoitajat yrittivät suostutella, mutta en taipunut. Söin iltapalan ja menin hetkeksi internetiin, ennen kuin palautin läppärini kansliaan ja suuntasin nukkumaan..
No sitten eilen: en saanut mennä ulos edes hoitajan kanssa, koska en ollut yhteistyökykyinen ja noudattanut sopimuksia edellisenä iltana.....HUOH.
No en tästä "viisastunut", vaan yritin eilen iltana piilottaa yhden lääketableteistani ja jättää syömättä. Tiedän; olen tyhmä, mutta kuitenkin.... Hoitaja, joka jakoi lääkkeitä, huomasi temppuni ja käski minua näyttämään käteni paljastaen lääkepiiloni. Söin sitten senkin lääkkeen mukisematta sen enempää, kerran kun olin jäänyt kiinni..
Sitten lääkäri oli määrännyt myöskin, että minun tulee palauttaa tietokoneeni osaston kansliaan joka ilta iltapalaan mennessä. Eilen en palauttanut tietokonettani aikarajaan mennessä, vaan vitkuttelin lähemmäs iltakymmentä tietokoneen ääressä istuen....
No hoitajatpa olivat kirjoittaneet molemmat ylläolevat "tempaukseni" ylös potilastietoihini, enkä tänäänkään päässyt ulos edes hoitajan kanssa, koska en kuulemma ollut ollut eilenkään yhteistyökykyinen..iso HUOH...
Eli olen istunut pian en-edes-muista-kuinka-monta-päivää sisällä.... :( Tällaista elämä täällä sairaalassa on..
Pakko sanoa, että oma syy. Tiedät sairaalan säännöt ja jos haluat ulkoilulupia ja "etuuksia" eli esimerkiksi tietokoneen, tottelet sääntöjä ja otat lääkkeet mukisematta.
VastaaPoistaYmmärrän toki sen, että sairaalassaolo on perseestä, mutta on niin paljon omasta asenteesta kiinni se että kuinka paskaa se on.
Tsemppiä, en tosiaan millään pahalla sanonut!
Totta puhut. Kommenttisi on varsin fiksu. En pidä kylläkään sairaalassa oloa perseestä lähtöiain olevana; täällähän sentään parannetaan ihmisiä ja arvostan sitä.
PoistaKiitos tsempeistä! :)
No hyvä ettei ole ihan perseestä, ja olet tosiaan oikeassa, siellä saa hoitoa. Yritä pysyä positiivisena. :)
Poista