Eilen menetin lomani, tänään menetin 1 hoitajan kanssa ulkoilu-oikeuden. Meinasin menettää ulkoiluoikeuteni viikonlopuksi kokonaan, mutta pelastin tilanteen pääsemällä kompromissiin lääkärin kanssa niin, että saan ulkoilla 2 hoitajan kanssa.
Jos ei vielä kaikille ole tullut selväksi; olen siis pakkohoidossa.
Huoneeni ratsattiin tänään, minulta vietiin sukkahousut, legginsit, kaulakorut, kännykän laturi ja muovipussit, (tietokoneen laturi oli viety jo aikaisemmin...). En ilahtunut toimenpiteestä.
Kuulemma sairaalassaolon tärkein päämäärä on pitää minut itseni hengissä.
Sairauteni/psykoottisten ajatusten päämäärä on tappaa minut itseni.
En tiedä, kumpi noudattaa totuutta.
Jos hoitajat olisivat suostuneet kanssani pihalle tänä iltana, olisin juossut auton alle.
Tänään hoitajat/lääkäri epäilivät, että olenko jättänyt lääkkeeni syömättä samalla kun vinguin/valitin lääkkeen otosta ja pahasta olosta. Kuulemma sairauteni on iskenyt oikein kunnolla päälleni taas uudestaan ja olen itselleni hengenvaarallinen. He luulevat, että olen oksentanut tai sylkenyt ne pois. Siksi he päättivät, että lääkkeeni murskataan tai jauhetaan, ja että otan ne valvotusti joka ikisen murun. Voin kuitenkin vakuuttaa, että en ole jättänyt lääkkeitäni syömättä, vaikka tekisi kyllä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti