Olen täysin uupunut. Itkin koko eilisen illan palveluasunnon ohjaajille pahaa oloani. En vain jaksa enää. Nyt olen ihan loppu. On myös itsetuhoisia ajatuksia. Kelaan pakonomaisesti menneitä tapahtumia päässäni ja varmistelen sitä kautta, että enhän ole tehnyt mitään pahaa. Ja kun en tietysti voi muistaa niitä tapahtumia tarkasti, niin se aiheuttaa lisää ahdistusta. Ja sitä tapahtuu koko ajan. Ei hetkeäkään rauhaa.
Ajateltiin yhdessä palveluasunnon ohjaajan kanssa, että menisin uudestaan päiväsairaalaan. Se kuulostaa hyvältä idealta. Kun olin siellä viimeksi hoitojaksolla, se oli ihan mukava paikka.
Tällaista minulle nyt kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti