Eli tänne olen päätynyt, sairaalaan. Tämä oli sovittu juttu. Tulin sairaalaan vapaaehtoisesti, enkä pakolla (jee, hyvä minä!). Viime tiistaina lääkäri oli tehnyt lähetteen psykiatriseen päivystykseen ja niinpä menin sinne sitten. Kuitenkaan sairaalassa ei ollut silloin tilaa, joten minun täytyi odottaa viikko, ennen kuin pääsin sairaalaan osastolle.
Paha olo on ollut läsnä ja olen sen unohtaakseni nukkunut tänään ison osan päivästä. Toisaalta kävin ulkona ja kahviossa. Sairaala-aikaa on luvassa viikko-kaksi viikkoa, en osaa sanoa tarkalleen. Sitä katsotaan vointini mukaan.
Hei muuten, jos luette tätä blogia, niin olkaa kilttejä ja jättäkää jokin kommentti merkiksi :). Ei sen kommentin tarvitse olla kummoinen, haluan vain tietää että luetaanko tätä blogia vai ei :D !
Täällä yksi blogin seuraaja! :) Itsekin kärsin pakko-oireisesta häiriöstä. Tsemppiä!
VastaaPoistaSullekin paljon tsemppiä :) !! Kiva kuulla, että seuraat blogiani.
PoistaHei Ona Emilia. Täälläkin luetaan sun blogia, käyn aina kurkkaamassa miten sulla menee. Itsellä ollut pakko-oireita todella kauan. Oon sua paljon vanhempi ja oon joskus miettinyt että haluaisin sanoa jotain, kannustaa sua eteenpäin. Jaksamaan ja yrittämään. Koska monesti vanhetessa olo helpottuu jostain kumman syystä eikä esim. pakko-oireet aiheuta ihan niin paljon tuskaa mitä nuorempana. Siihen ajatukseen kannattaa yrittää uskoa sillon kun on tosi vaikeaa. Toivottavasti vointisi paranee ja kaikkea hyvää sulle!
VastaaPoistaKiitos, kun käyt kurkkailemassa :) !
PoistaJa kiitos myös rohkaisevista sanoista, että vanhempana helpottaa, nuo olivat juuri oikeat sanat.
Hyvää myös sulle :) !
Tytär täysin samassa tilanteessa, puet myös hänen olonsa sanoihisi.
VastaaPoista