Hymyilen,
vaikka itkettää.
Seison suorilla jaloilla,
vaikka tekisi mieli käpertyä peiton alle.
Sanon ihmisille,
että kaikki on hyvin.
Todellisuudessa ne jopa tuhat sanaa,
ovat kuin ilmaa,
vailla totuutta.
Kestän,
vaikka oikeasti en enää jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti