Pohdintaa

Mun ei tarvitse olla itselleni paha. En oo syyllinen mihinkään. Minun pitää se uskoa jo. En voi muuten elää.

Lähitulevaisuudessa menen päiväsairaalaan (4.1. alkaen), siellä on tuttuja kavereita ja tutut hoitajat ^_^! Täytyy puhua eräästä asiasta omahoitajani kanssa, se varmaan auttaisi. Minun täytyy nyt ryhdistäytyä ja ottaa koppi omasta elämästäni. Haluan elää elämää, johon ei kuulu julmuus itseäni kohtaan (mukaan lukien itsemurhayritykset, viiltely tai lääkkeiden "väärinkäyttö". Lähitulevaisuudessa aloitan toipumisen lisäksi aikuislukion! Opiskelen siellä biologiaa ja kemiaa bioteknologian pääsykokeita ajatellen.

Kaukaisessa tulevaisuudessa näen itseni niin terveenä kuin pystyn vain olemaan. Sairauteni (kaksisuuntainen mielialahäiriö ja pakko-oireinen häiriö) ovat hoitotasapainossa ja hoidan lääkitykseni kelvollisesti. Vaikeat ajat ovat jo takanapäin, onneksi. Elän aivan kuten kuka tahansa parikymppinen nuori aikuinen. Seurustelen miesystäväni kanssa ja minulla on ehkä jo oma asunto. Käyn koulua, eli siis opiskelen bioteknologiaa ja pänttään ehkä myös lääkiksen pääsykokeisiin :) .

En saa tänään enkä huomenna romuttaa näitä unelmiani. Minun täytyy luvata itselleni, että en enää koskaan yritä vahingoittaa itseäni millään tavalla ja päästän irti aiheettomasta syyllisyydestä.

rakkaudella itselleni: minä ♥