Olen nyt kolmatta viikkoa sairaalassa psykiatrisella osastolla. Päädyin tänne yliannostusta seuraavana päivänä, minut lähetettiin sairaalan päivystykseen suoraa taksilla päiväsairaalasta.
Piirrän itkeviä ihmisiä (kun en osaa itse itkeä..), pelaan Unoa potilaskaveriporukan kanssa ja vietän salaisia hellyyshetkiä erään potilaan kanssa, johon olen ihastunut. Olen ollut psykologisissa testeissä. Ulkoilen joka päivä vähintään kerran ja syön lääkkeitä illalla sekä tarvittaessa. Ahdistus on lähes jokapäiväistä. Osallistun erilaisiin ryhmiin (luova ryhmä, tietoisuustaitoryhmä, puutarharyhmä, musiikkiryhmä, rentoutusryhmä jne..). Tämä osasto on mukavampi kuin mikään, jossa olen ennen ollut.
Miten olen oikein päätynyt sairaalapotilaaksi kuudetta kertaa tänä vuonna? En tiedä itsekään. Osaan vain sanoa, että en ihan odottanut tällaista vuotta. Mutta tämä kaikki on opettanut ihan helvetisti. Kova koulu. Ehkä olen nyt hurjan paljon fiksumpi, kuin vuosi sitten..Ainakin luulen niin.
Minua ei päiväsairaalan lääkäri huoli takaisin päiväsairaalaan koko joulukuussa. Olen kuulemma liian huonokuntoinen ja minun on parasta olla sairaalahoidossa kauan aikaa. Täällä lääkäri heitti epäilyksen, että olisikohan minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö psykoottisin oirein. Saa nähdä, mitä psykologiset testit sanovat tilanteesta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti