Miltä tuntuu sairastaa toistuvasti yhä uudelleen?
Siihen tottuu. Tottuu juttelemaan yhä uudelleen hoitajalle ja lääkärille, käymään päiväsairaalassa, kokeilemaan lääkkeitä, sietämään huonoa oloa ja ikäviä oireita.
Siihen kyllästyy. Elämä on melko sisällötöntä, jos sen pääosassa ovat sairaus ja oireet.
Siihen turhautuu. Eikö sairaus koskaan taltu? Sairauden uusiutuessa joutuu jättämään opiskelut ja muun aina yhä uudelleen rakennetun "normaalin" elämän sikseen. Ja se ei ole omasta tahdosta kiinni.
Siitä oppii kiitollisuutta. Olen myös saanut sairastamisen myötä paljon hyvää elämääni. Aina vain uudelleen saan hyvää hoitoa ja läheiset ottavat minusta kopin, kun putoan sairauteeni. Ja voi mikä tunne on sen jälkeen, kun sairaus on kukistettu ainakin väliaikaisesti, ja saa palata takaisin normaalielämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti