Tänään minulle selvisi uusi diagnoosini, kun satuin lukemaan potilastietojani. Aluksi en ilahtunut kyseisestä tiedosta, varsinkaan kun minulle ei oltu kerrottu mitään, mutta opettelen pikkuhiljaa hyväksymään sen. Diagnoosi tuntuu niin kovin lopulliselta ja leimaavalta, se ei ole mitenkään "hieno" diagnoosi, vaan herättää oudoksuntaa ja kantajassaan pelkkää kärsimystä.
"Häiriölle on ominaista pitkäaikaisten harhaluulojen esiintyminen ilman
skitsofrenialle tyypillistä muun ajattelun ja tunne-elämän
häiriytymistä. Harhaluulot ovat vääristyneitä ja epärealistisia
tulkintoja maailmasta. Henkilö saattaa vailla totuuspohjaa kuvitella
olevansa vainon kohde, sairastavansa vakavaa sairautta tai olevansa
ruumiiltaan epämuodostunut."
Lähde: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F20-29/Pages/F22.aspx
Minä kuvittelen olevani syyllistynyt milloin mihinkäkin vakavaan rikokseen. Harhaluuloni eivät onneksi liity sillä tavalla toisiin ihmisiin, että kuvittelisin muiden vainoavan minua tai tahtovan minulle pahaa. Päinvastoin, luulen itse aiheuttaneeni muille pahoja seuraamuksia. Tämän takia mieleni on minua kohtaan tavattoman julma, ikäänkuin joku ulkopuolinen ajatus kehottaa minua rankaisemaan itseäni vaarallisin keinoin. Nyt tilanne on akuutisti sellainen, että en saa pitää lääkkeitä itselläni, vaan ne ovat omahoitajallani. Muuten saattaisin ottaa yliannostuksen.
Yritän kovasti parantua, olen toipumisen tiellä. Mutta mikään ei ole vielä itsestäänselvää, toipuminen tästä sairaudesta tulee vaatimaan valtavasti ponnisteluja, aikaa ja takapakkejakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti