"Tällä hetkellä potilaalla psykoottistasoista oireilua."
"Ajatukset käskevät vahingoittamaan häntä itseään."
"Tunnetta siitä, että oma persoonallisuus on vaihtunut toisen persoonallisuuteen ja ulkoapäin ajatuksia laitetaan päähän."
"Ulkona yrittänyt heittäytyä auton alle sekä yrittänyt osastolla hirttäytyä."
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tunnen jatkuvasti kuulemma epärealistista syyllisyyttä, nimittäin minusta tuntuu, että olen syyllistynyt vakaviin rikoksiin. Tuntuu, että minun kuuluu rankaista itseäni teoistani, vaikka kaikki (psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, äiti, ystävät jne..) sanovat, että en ole tehnyt mitään... En usko. Ainut oikea kohtalo minulle on kuolema.
Tuntuu, että joku ylempi voima laittaa syyllistäviä ajatuksia päähäni, eivätkä kaikki ajatukset ole omiani (eikä niiden kuulukkaan olla..) sillä ansaitsen tuntea syyllisyyttä ja joku ylempi voima tietää sen. Se ei lopeta, ennen kuin kuolen.
Toisaalta en haluaisi rangaistusta, vaikka minun kuuluukin kärsiä sellainen, sillä saisin ansioni mukaan. En huvikseni yritä tappaa itseäni yms. Luulen kuitenkin, että en elä välttämättä kovinkaan kauan. Kosto ylemmältä voimalta, tukehdun kohta johonkin ruokaan esimerkiksi.
Tuntuu, että elän jossain omassa maailmassani, jonka olemassaolon tajuan vain itse. Muut eivät ole siitä tietoisia. Se maailma oikeuttaa syyllisyyteni, eikä tämän maailman ihmiset tiedä oikeasti syyllisyydestäni mitään.
Menin juttelemaan tänään hoitajalle noista ajatuksistani ties kuinka monennen kerran, kun minua ahdisti syyllisyyteni... Hoitaja sanoi, että ne ovat psykoosia ja saan jättää ne omaan arvoonsa, heittää pois. Minäkö psykoosissa, en uskoisi.. Toisaalta, onhan diagnoosinani skitsoaffektiivinen häiriö...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Minut asetettiin 30.3.2016 tarkkailuun ja tänään 1.4.2016 minut otettiin pakkohoitoon lomakkeella M3 HOITOONMÄÄRÄÄMISPÄÄTÖS. Olisin halunnut pois sairaalasta, mutta lääkäri ei siihen suostunut. Olen kuulemma psykoottinen ja vaaraksi itselleni. Lääkäri määräsi myös, että olen viikonlopun yli "sisähoidossa", eli en pääse ulos edes hoitajan kanssa. Tunnen siispä "koppiahdistusta". Minulle aloitettiin myös uusi lääke: Leponex. Maanantaina alkaa myös ylläpitosähköhoito ja vaihdan saman päivän iltapäivästä osastoa :). Toivotaan, että noilla kaikilla olisi positiivinen vaikutus tällä hetkellä aika hankalaan vointiini :/ .
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Miksi minä sairastuin? Olin hyvä koulussa, kirjoitin LLLEEMC-rivistön ja päätin lukioni keskiarvolla 9,3. Olen hyvästä perheestä ja harrastin 10 vuotta sellonsoittoa ja lauloin kuorossa. Minulla oli/on myös tarpeeksi hyviä ystäviä.
Sairauteni tosin hiipi ylleni jo lukioiässä, mutta psykoottisista harhaluuloista huolimatta suoriuduin lukiosta mallikkaasti. Vasta lukion jälkeen tuli romahdus. Kohta 21-vuotta täyttävän nuoren naisen kuuluisi parhaillaan olla opiskelija yliopistossa/ ammattikorkeassa ja asua omillaan. Ainakin minun olisi kuulunut täyttää nuo kriteerit, olinhan aina ollut "menestyjä". Päinvastoin; olen ollut vuoden sisään 7 kertaa sairaalassa sekä niiden jaksojen välissä päiväsairaalassa, ja viimeinen yli 2,5 kuukautta kestävä sairaalareissu muuttui lopulta pakkohoidoksi suljetulla.. En ole hyödyksi yhteiskunnalle, vaan lusmuilen pää pipinä Kelan sairauspäivärahalla. MIKSI juuri minä?
Hei, todella ikävä kuulla, että nyt vointi on hankala. Toivon valtavasti, että säilytät nyt kaiken keskellä sen, miltä vointisi tuntui muutamia viikkoja sitten, kun koit olosi paremmaksi ja pystyit ajattelemaan myös valoisammin tulevaisuutta. Se kyky tuntea iloa on sinussa eikä se, eikä tuo tulevaisuus ole mihinkään kadonnut. Aivan samoin kuin se, että olet älykäs ja luova ja pystyt vaikka mihin. Sairaus ja välillä varmasti todella raskailta tuntuvat hoidot saavat aikaiseksi sen, että vointi vaihtelee. Mitä tarkoittaa menestyjä? Perinteisen menestymisajattelun suhteen ihminen tekee töitä niin että hän menestyy mutta ei kukaan ihminen voi vaikuttaa siihen, että sairastuu. Itse näen niin että jokaisella meistä on ihmisarvo eli olemme jokainen itsessään ihmisenä arvokkaita, eikä sillä arvolla ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisia suorituksia missäkin elämän vaiheessa pystyy tekemään. Yhteiskunta on ihmisyhteisö, mikä perustuu toisista välittämiselle ja elämän jatkuvuuden suojelemiselle. Ei ihminen päätä, että hän sairastuu syöpään tai pakko-oireiseen häiriöön eikä sille, että joku sairastuu somaattiseen tai psyykkiseen sairauteen, ole mitään syytä, joka liittyisi ihmiseen itsessään. Aivot voivat yhtä hyvin sairastua kuin immuunijärjestelmäkin, vaikka aivot toimivat suhteessa ympäristöön niin että ne voivat esimerkiksi jossain elämäntilanteessa ylikuormittua ympäristötekijöistä. Hankalaa psyykkisten sairauksien kohdalla on se, että ne ottaa helpommin itseensä, koska oman minuuden irrottaminen mieleen kohdistuvasta sairaudesta on vaikeaa. On täysin epäoikeudenmukaista, että joudut käymään näin raskaita asioita läpi ja sitten kun toimit jonain päivänä lääkärinä joudut vielä kohtaamaan lukuisia ihmisiä, joilla on sama kysymys siitä, miksi juuri minun täytyy kohdata näin vaikea sairaus. Voimia valtavasti ja halauksia.
VastaaPoistaKiitos fiksusta kommentista <3 ! Arvostan sanojasi paljon :)
VastaaPoista