Herään aamuneljältä, nukahdettuani sänkyyn illalla kuudelta vaatteet päällä rauhoittavan lääkkeen voimasta. Nyt eivät ole asiat hyvin. Päässäni on pinttynyt tunne syyllisyydestä, se ei lähde pois. Saan ajatuksen rangaista itseäni. Menen vessaan ja nappaan hyllyssä olevat sakset. Alan hakata käsivarttani niitten terällä. Punaiset viillot vuotavat hiukan verta ja syyllisyys vähenee ehkä hiukan.
Tänään pitäisi olla viimeinen hoitopäivä (taas kerran..) päiväsairaalassa. Epäilen vahvasti, että ei ole, vaan hoitoani jatketaan. No, tänään lääkäritapaamisessa se nähdään. Olen ollut sairaslomalla niin pitkään, lokakuun 2. päivästä alkaen. Kun muut opiskelevat koulussa, minä jään jälkeen. Joudun luopumaan niin paljosta sairauteni vuoksi..
Olen käyttäytynyt itsetuhoisesti aikaisemminkin. Ei mikään kehuttava saavutus.. Ylläolevan kuvan kaltaisen haavan viilsin psykoottisessa tilassa viime maaliskuussa. Sitten mentiinkin jo tikattavaksi päivystykseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti