Alkuviikko oli vaikea. Silloin ahdisti ihan jokaisena hetkenä ja itsetuhoiset ajatukset eivät jättäneet minua rauhaan. Lisäksi lääkkeiden syönti tuntui minusta hirveältä. Niitä ei voinut kuitenkaan jättää ottamatta, muuten en parane. Tuo ajatuskehä yltyi päässäni itkuiseksi taisteluksi. Oikeastaan koko elämä tuntui itkunsekaiselta taistelulta silloin.
Nyt olen lomalla sairaalasta ja väsynyt. Tiedän, että väsymyksen takana ovat Zyprexa ja Essitalopraami. Ehkä pakenen väsymykseeni myös ahdistusta. Koko ajan minun tekisi mieli nukkua. On kuitenkin ihana olla "vapaa", poissa sairaalasta. Sairaalassa on rankkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti